Home Articles > Record Reviews

The Light Afternoon

Feb 25 | By Jorma Juntunen | Views: 181 | Comments: 0

The Light Afternoon  :  The History Of Mr Puffin Man

 The Light Afternoon on multi-instrumentalisti-säveltäjä-runoilija Steve Newlandin ja laulaja-kuvataiteilija Annette Appletonin yhteinen musiikkiprojekti. Heidän ensimmäinen levynsä My Parallel Life ilmestyi -12 ja toinen, Colossus-lehti n:ro 47:ssa arvioimani Among The Family Tree -14. Kakkoslevy oli jo melkoisen hyvä saavutus, mutta mikä hienointa, tämä kolmonen on vielä harppaus eteenpäin.

 Edelleenkin kaikki musiikki on Steve Newlandin kirjoittamaa ja soittamaa. Tästä asiasta olikin vähän viestiteltävä hänen kanssaan, koska halusin tietää, ketkä soittavat hienot jousiorkesteritaustat. Ja niinhän se tietenkin on näin nykyaikana, että sieltä hänen tietokoneeltaan ja koskettimistoltaan ne tulevat. Mutta toisin kuin "vanhaan hyvään" mellotronaikaan, nykyään en korvakuulolta pysty asiaa erottamaan. Tällaiselle "vanhan liiton" miehelle asian hyväksymisessä on tietty pieni vaikeutensa, mutta kyllä ainakin tämän levyn kohdalla on pakko myöntää, että lopputulos pyhittää keinot. Ja onhan sentään kitaraosuudet soitettu ihan "oikeilla" soittimilla.

 Lauluosuudet hoitavalla Annette Appletonilla on kaunis ja kirkas, pikkuisen silloin tällöin Annie Haslamin tai Kate Bushin mieleentuova lauluääni.

 Levyllä on kuusi pitkää kappaletta, joita on vaikea asettaa mihinkään paremmuusjärjestykseen. Aloitus A Boy on a Farm on ehkä levyn rokkaavin kappale, mutta erittäin hienostuneella tavalla. Klassisen musiikin vaikutteita on toki tässäkin ja kontrabasson ääni tuo hieman jazzahtavuuttakin. The Lord of Amber and Grey sisältää jazzvaikutteita vähän enemmänkin, mutta pysyy kyllä komean sinfonisen progen genrerajojen sisällä. Solstice I Named Her alkaa pianon ja laulun duettona kasvaen siitä komeaksi orkestraatioksi - helposti uskoisin että isompi ryhmä tässä soittaa. The Buffer Zoneen käy samat sanat kuin edelliseenkin eli rakenteeltaan samankaltainen, mutta onnistuu kuitenkin olemaan sävellykseltään ja sovitukseltaan riittävän erilainen huilun äänen luodessa mukavaa tunnelmaa. Kolmeen osaan nimetty, mutta yhtenäisenä teoksena soiva Mystery Plays on levyn pisin ja ehkä jopa paras kappale. Alkaa kauniisti ja pienimuotoisesti, kasvaa huikean hienoksi, raskastakin jytinää sisältäväksi tarinaksi ammoisina aikoina tapahtuneesta kuninkaan salamurhasta ja loppuu todella hienoon ison bändin meininkiin, jossa kuullaan myös pisimmät näytteet Newlandin kitaroinnista. Coal Iron Crops & Tea on tyylinmukainen lopetus hienolle levylle.

 Olisipa mukava nähdä ja kuulla The Light Afternoonin musiikkia oikean ison orkesterin kanssa esitettynä. Mutta kyllä tämä levykin on erittäin suositeltava tutustumiskohde melodisen progen ystäville.

jk

No comments
You need to sign in to comment