Home Articles Record Reviews

Knifeworld

Feb 18 | By Jorma Juntunen | Views: 418 | Comments: 20

Knifeworld : Bottled out of Eden

Pitkästä aikaa kohdalle osui uusi tuttavuus johon ihastuin lähes välittömästi. Eka kuuntelukerta meni ehkä vähän ihmetellessä että mitäs meininkiä se tämä on, mutta toisella kertaa rakkaus jo roihahti. Knifeworld on englantilainen, Kavus Torabin johtama, sooloprojektina alkanut mutta vuodesta -09 oikeana yhtyeenä toiminut oktetti. Debyyttilevy Buried Alone-Tales of Crushing Defeat julkaistiin itse jo samana vuonna. Useampia EP-levyjä sekä miehistönvaihdoksia tapahtui kunnes -14 oli toisen albumin - The Unravelling - aika. Ja nyt soittimessani pyörii jo ties monennettako kertaa heidän loistava kolmas levynsä.

Kokoonpano on upean monipuolinen ja taitava. Kavus Torabi on kuitenkin aivan selkeästi ryhmän keulamies, hän kirjoittaa kaiken musiikin ja on päälaulaja sekä kitaristi. Melanie Woods on toinen päävokalisti jonka lisäksi soittaa erilaisia perkussioita. Emmet Elvin koskettimissa, Charlie Cawood bassossa sekä Ben Woollacott rummuissa luovat hienon rytmitaustan. Mutta se mikä mielestäni tekee tästä niin erityisen hienon kuuloista on torvisektion kekseliäs ja iloinen soitanta. Chlöe Heringtonin fagotti ja alttosaks (hän myös laulaa jonkin verran) , Josh Perlin alttosaks ja klarinetti sekä Oliver Sellwoodin baritoni saks muodostavat sellaisen torvi-iloittelun etten nyt heti ainakaan keksi muuta vertailukohtaa kuin korkeintaan Roy Woodin ja Wizzardin meiningin parhaimmillaan.

Levy alkaa rauhallisesti, nuoren Brian Enon mieleentuovasti mutta torvisektion mukaan tullessa parista ekasta kappaleesta muodostuu melkoisen vauhdikas liikkeellelähtö. Kolmannessa kappaleessa - I am lost - Melanie Woods kuulostaa hämmästyttävästi Deborah Harrylta, kappale tosin ei kuulosta Blondielta kovinkaan paljoa vaan nyt progeillaan jo ihan kunnolla. The Deathless rauhoittaa tunnelman mukavasti , Moody Bluesin ja Brian Enon henki on läsnä. Koko levy on tasaisen vahvaa ja erinomaista niin soiton, laulun kuin sävellystenkin osalta. Pieniä yksityiskohtia ja koukkuja paljastuu kuuntelukertojen myötä, aivan kuten hyvässä progessa kuuluukin.

Suosittelen siis kaikille monipuolisen musiikin ystäville. Ja lopuksi erityiskiitokset Järvenpään kaupunginkirjaston musiikkiosastolle joka tämmöisenkin helmen meikäläisen eteen asetti!

Ja nyt sitten tutustumaan kunnolla niihin aikaisempiin levyihin, löytyvät ainakin Spotifystä

+10 more comments

Mar 6

Martti Jousimo

Joo, ambient ei ole ollut aiemmin oikein mun juttu. Viime vuonna innostuin kuitenkin kovasti Circlen Miljard-levystä (mielestäni se on tällä hetkellä heidän paras levynsä) joten ei sitä tiedä nyt tällä hetkellä tuosta Enostakaan...Jokatapauksessa musaa taustamusiikkina en ole koskaan halunnut kuunnella, silloin kun en aktiivisesti halua kuunnella musiikkia, olen mieluiten hiljaisuudessa.Joo, ambient ei ole ollut aiemmin oikein mun juttu. Viime vuonna innostuin kuitenkin kovasti Circlen Miljard-levystä (mielestäni se on tällä hetkellä heidän paras levynsä) joten ei sitä tiedä nyt täll...See more

Mar 6

Martti Jousimo

Kuuntelin just "Here Come the Warm Jetsin". Täytyy sanoa, että on kyllä kova levy! Pesee mennen tullen Roxyn ja Bowien Eno-levyt. Täytyy kyllä kuunnella noita muitakin, ihan hauskaa on viimein kuulla alkuperäinen "Third Uncle", kovasti kun olen Bauhaus-versioinnista tykännyt. Tässä viime kuukausina olen tutustunut ja tykästynyt myös Pere Ubu-orkesteriin ja voi kyllä tuon Enon eka levyn kuultua sanoa, että hekin olivat Enonsa kuunnelleet!Kuuntelin just "Here Come the Warm Jetsin". Täytyy sanoa, että on kyllä kova levy! Pesee mennen tullen Roxyn ja Bowien Eno-levyt. Täytyy kyllä kuunnella noita muitakin, ihan hauskaa on viime...See more

Mar 8

Otso Pakarinen

Heh, pitipä itsekin laittaa siivouksen taustamusiikiksi tuo Here Come the Warm Jets! (Kuuntelen itse asiassa levytettyä musiikkia pääasiassa taustamusiikkina.)

Mar 8

Martti Jousimo

Tulee mullakin paljon kuunneltua musiikkia esim. tiskatessa, mutta sekun on niin mekaanista hommaa, niin hyvin pystyy samalla keskittymäänkin musiikkiin.

Mar 8

Otso Pakarinen

Joo, ei kaikkea voi tehdä taustamusiikin kanssa. Esimerkiksi jos kirjoittaa (suomeksi), häiritsee (erityisesti suomeksi) laulettu musiikki erittäin pahasti. Mutta tiskaus, siivous, autolla ajo jne hoituvat musiikin kanssa paljon mukavammin. Tulipa saman tien kuunneltua kaikki neljä Enon ensimmäistä albumia. Vaikea nimetä suosikkia, mutta oli jännä huomata, että kaikki Frippin kitarasoolot Another Green Worldilla aiheuttivat välittömästi kylmät väreet.Joo, ei kaikkea voi tehdä taustamusiikin kanssa. Esimerkiksi jos kirjoittaa (suomeksi), häiritsee (erityisesti suomeksi) laulettu musiikki erittäin pahasti. Mutta tiskaus, siivous, autolla ajo jne hoi...See more

Mar 9

Martti Jousimo

Mulla ei kyllä häiritse mikään taustamusiikki kirjoittaessani. Mutta en mää sitten myöskään yhtään kuuntele sitä musiikkia mitä soi eikä se sinänsä tunnu vaikuttavan millään tavoin kirjoittamiseenkaan, niin en koskaan sitten kuuntele kirjoittaessa. Enemmän häiritsee se, kun muksut tulee kysymään jotakin kesken kirjoittamisen, vaikea päästä sitten takaisin taas siihen "kirjoitus vireeseen".Mulla ei kyllä häiritse mikään taustamusiikki kirjoittaessani. Mutta en mää sitten myöskään yhtään kuuntele sitä musiikkia mitä soi eikä se sinänsä tunnu vaikuttavan millään tavoin kirjoittamiseenkaan...See more

Mar 10

Martti Jousimo

Nyt kun olen kuunnellut Enon 4 ekaa sooloa, niin ainakin yhden kerran kuuntelun perusteella Warm Jets (osin toka levy myös esim. Third Unclen alkuperäisversiointi on huikeampi kuin Bauhausin) on mulle se levy, jonka avulla olen vihdoinkin ymmärtänyt, miksi Enoa pidetään nerona, edelläkävijänä yms. Mieshän teki uuden allon levyn monta vuotta ennenkuin termiä oli edes keksitty! No, voi toki sanoa, että Velvet, Red krayola, 13th Floor Elevators ja Captain Beefheart tekivät uuden allon musiikkia jo 60-luvulla, mutta heillä ei kuitenkaan ollut samanlaista kosketinsoitinteknologiaa vielä käytettävissään kuin Enolla. Eno tosiaan ensimmäisenä käytti syntikoita siihen tapaan, josta tuli aika iso osa New Waven soundia. Kolmas ja neljäs levy on sitten enemmän sinnepäin, mitä Eno sitten hetken päästä puuhasteli Bowien kanssa. Discreetin nimiteos on aika tapahtumaköyhä, mutta toimii hyvin meditaatio ja tiskausmusana. Levyn B-puolesta taas pidin paljon.Nyt kun olen kuunnellut Enon 4 ekaa sooloa, niin ainakin yhden kerran kuuntelun perusteella Warm Jets (osin toka levy myös esim. Third Unclen alkuperäisversiointi on huikeampi kuin Bauhausin) on mulle...See more

Mar 10

Otso Pakarinen

Tosiaan, Discreet Music ilmestyi ennen Before and After Sciencea (jonka itse kuuntelin neljäntenä Enon "rokkilevynä"). Eno oli ilman muuta monessa asiassa edelläkävijä, eiköhän tuo neron tittelinkin liene ansainnut!