Home Articles > Record Reviews

TRUSTIES Untouchable

Feb 2 '17 | By Harold the Barrel | Views: 1487 | Comments: 0

No jopas. Hämmästys oli melkoinen kun Trusties-basisti ja -biisintekijä Ville Veijalainen viime vuoden lopulla kyseli meilitse josko Harold vielä tekee levyarvosteluita. Oli kuulemma "taas se aika vuosikymmenestä, että julkaistaan uusi Trusties-levy". No vielä Harold tekee arvosteluita, eikä edellisestä Human Wheelistä ollutkaan kulunut kuin seitsemän vuotta. Mainittakoon muuten, että kaikkien aikojen eka Trusties-levy Growing Smaller ilmestyi 20 vuotta sitten ja teki tuolloin akustisella progellaan nuoreen Colossuksen progetoimittajaan suuren vaikutuksen. Sen jälkeen bändi onkin sitten jättänyt akustisen hiplailun vähemmälle... Mutta kovastihan tämäkin levy kiinnostaa, varsinkin kun kyseessä on kuulemma teemalevy, joten laitetaanpa tulille!

Alkuun heitetty perinteinen melodinen instrumentaali lupaa hyvää, mutta sitä seuraavan Slave of the Song:in alku säikäyttää vaikut korvista metallisuudellaan. Säikähdystä onneksi lievennetään melodisemmallakin meiningillä vielä saman biisin sisällä. Biisit soljuvat saumattomasti eteenpäin - muutama huomio: rauhallinen There's Nothing Out There edustaa melodisinta antia levyllä, monimutkaisempaa ja kiehtovampaa puolestaan mm. Children of the Machine ja mainio moniosainen Return to the Surface of the Earth, joka sisältää myös komeaa mieskuorolaulua (kuten  myös A Dream I Never Had).

Ensivaikutelma levystä on, että jopas ovat tehneet rankan levyn. Kitaristi Oikku Oikarinen onkin saanut paljon tilaa ja vetää todella mallikkaasti niin metalliset riffit että polveilevat soolot. Myöhemmät kuuntelukerrat osoittavat ensivaikutelman kuitenkin vääräksi: Untouchable on pikemminkin monipuolinen levy.  Bändin edellisen levyn kuuntelusta tosiaan on ehtinyt siitäkin kulua jokunen tovi, joten en muista kuinka paljon se sisälsi ns. mätönkiä ja heavya touhuilua. Tällä levyllä sitä on lopulta suhteessa aika sopivasti ja vaikka bändi tuntuu viihtyvän mainiosti metallinsa parissa, meikäläinen arvostaa enemmän melodisempaa ja progempaa ilmaisua. Levyn päättävä reilun 10-minuuttinen The Last Wish on täten myös levyn parasta antia ja jättää ihan hyvän jälkimaun. Kitaristi Oikku tuli jo kehuttua, kehutaan vielä erikseen muutkin levyn soittoniekat eli rumpali Janne Ervelius ja basisti/kosketinsoittaja/biisintekijä Ville Veijalainen (ja mainittakoon, että sitten edellisen levyn on bändi supistunut nelimiehiseksi). Bändin suurimmat ongelmat ovat -edelleen- vokalisti Matti Ylilaurin väritön ja vähän ponneton lauluääni sekä miehen englannin lausuminen. Parhaiten mies suoriutuu silloin kun biisi ei vaadi vetämään kovaa/korkealta. Levyn paikoitellen aika ohueksi jäävät soundit myös harmittavat; suuren maailman rahalla ja oikealla tuottajalla/miksaajalla levyn biiseistä saisi varmasti enemmän irti.Toivotaan siis että sellaisia on tarjolla seuraavalle Trusties-levylle, jota en mielelläni odottelisi ihan seuraavalle vuosikymmenelle asti. Tervetuloa takaisin!

No comments
You need to sign in to comment