Home Articles > Concert Reviews

Running Moose Prog night 2016

Oct 31 '16 | By Teijo Salminen | Views: 642 | Comments: 0

Running Moose Prog night 2016

(kuvat: Matti Kervinen, Teijo Salminen)

Nisula Electic Gypsies

Illan avaajana toimi tosi dynamiittinen voimatrio Nisula Electric Gypsies. Bändi ei varsinaisesti ole progebändi, vaan pikemminkin hard/bluesrockiin keskittyvä yhtye, joka soittaa 60-70 -luvun taitteen proto-progen ja bluesrockin helmiä. Eli ainakin Rocksin illan settiin kuului mm. iso kasa parasta Hendrixia, Creamia ja Black Sabbathia. Hyvä kattaus antaumuksella meiningillä, melkoisella volyymilla soitettuna. Tämä toimi ikään kuin hyvänä yleissivistävänä historiamuistutuksena siitä, mitkä olivat ne britti- ja jenkkiesikuvat, jotka käynnistivät Suomessakin 60 –luvun lopussa melkoisen bändiboomin, jonka seurauksena syntyivät mm. Apollo, Kalevala ja Charlies. Bändin jäsenet ovat siis kitaristi/laulaja Juhani Nisula, basisti Roxsy Surowiak sekä rumpali Mikko Neuvonen. Erityisesti mieleen jäi rumpalin todella energinen ja antaumuksellinen työskentely. Jos tarve olisi buukata 60-luvun lopun kitararockia vääntävä pumppu, olisi Nisulan ”sähköromanit” kelpo valinta.

 

The Outer Sonics

 

Tamperelainen Outer Sonics on 2014 perustettu nelikko, jonka jäsenistöstä puolet, eli Nina ja Mika Hiironniemi on monelle Colossuslaiselle tuttu Hiidensointi-yhtyeestä. Muut nykyiset jäsenet ovat siis kitaristi/kosketinsoittaja Ari Niemi sekä basisti Samuli Happo. Helsingin keikalla viidentenä jäsenenä vaikutti vielä Mirkku Mattinen sellonsa kanssa.

Bändi oli hienossa keikkavireessä, parin vuoden takaisesta Rocksin keikasta soundi oli vielä tukevoitunut ja ote entistäkin varmempi. Uusi basisti Samuli Happo veti keikan ammattilaisen varmuudella, mieshän on aiemmin meritoitunut Pauli Hanhiniemen Perunateatterissa, kuin myös oman Happo-HC-yhtyeensä riveissä. Keikan jälkimainingeissa sovimme bändin nokkanaisen, Nina Hiironniemen kanssa pienestä sananvaihdosta.

 

 

Aloitetaan kuluneella sporttikysymyksellä: Debyyttilevy ja keikkoja alla, miltä nyt tuntuu? Ja erityisesti, mitkä tunnelmat nyt Rocksin keikan jälkeen?

- Erityisen hyvältä tuntuu! Levystä tuli hyvä ja niitä biisejä on mukava soittaa livenä. Keikan jälkeinen kommentti, että me ollaan parempia livenä kuin levyllä lämmitti mieltä, senhän eteen ollaan tehty töitä. On the Rocks oli jälleen hieno kokemus, tuntui tosi hyvältä mennä sinne toistamiseen ja paljon vielä valmiimpana kuin ekalla kerralla. Tavallaan meidän on kiittäminen rocksia ja etenkin Matti Kervistä siitä, että bändi ylipäätään saavutti noinkin nopeasti debyyttilevyn teon etapin.

Violet” näyttää saaneen omien havaintojeni mukaan varsin hyvän vastaanoton musiikkimedioissa

- Kyllä, vastaanotto on ollut varsin ylistävää. Nyt vain pitäisi saada tätä bändiä enemmän ihmisten tietoisuuteen. Ollaan hyvissä fiiliksissä levyn saamasta vastaanotosta. Ainoa mitä kaivattaisiin olisi vieläkin suurempi näkyvyys noissa arvosteluissa- etenkin suurimmissa musamediossa. Nyt tarvittaisiin isoa buustausta bändille!

Basistinne on vaihtunut sitten viime On the rocks-esiintymisen, ottiko Happo homman haltuun nopeasti?

- Samuli on kokenut soittaja- ei sillä kauan mennyt päästä mukaan. Hän toi uudenlaista puhtia bändille ja rokkaavampaa meininkiä. Mikalla ja Samulilla on yhteistä soittohistoriaa yli kolmenkymmen vuoden ajalta (Stake, Perunateatteri, Happo hc). Yhteensoitto sujuu tuosta vain.

Omien laskunjeni mukaan soititte Violet-albuminne kokonaan?

- Kyllä. Mitäs sitä mitään pois jättämään...

Setin cover -veto, Queensrychen Silent Lucidity ainakin hiveli allekirjoittaneen korvia. Kenen valinta vai onko Ryche kaikkien bändin jäsenten mielibändi?

- Kyllä se oli Mikan ehdotus. Mika on itseasiassa ehdottanut kaikenlaista meille soitettavaksi... Niin meidän kuin Arinkin levyhyllystä löytyy melkein koko bändin tuotanto, meillä ainakin Empireen asti. Tuntui mukavalta kaivaa monen vuoden jälkeen levy esille ja kuunnella sieltä muitakin biisejä- onhan se kovettu bändi!

Viimeksi Rocksissa soititte The Policen King of Painin. Onko kyseinen bändi muidenkin kuin rumpalin suosikki (jonka soitossa aistii Copeland-vaikutusta… ja ehkäpä tietysti Peartiakin). Mikalta voisikin kysyä, mikä rumpali on SE vaikuttaja?

- Kaikkihan nyt Policesta tykkää! Ja niin tässäkin bändissä, se lienee jopa bändiin pääsyvaatimus...

-Mika: Neljä niitä tulee mieleen, vaikka kuinka yhtä miettisi asettaa ylitse muiden. Ei missään järjestyksessä ne olisivat Peart, Copeland, Bill Ward, John Weathers.

Puolet bändistä on kuitenkin entisen Hiidensoinnin jäsenkuntaa, joten otan vapauden rönsytä vähän ”topicin ulkopuolelle”. Onko Hiidensointi telakalla -eli voivatko fanit odotella joskus reunion-keikkoja? Käsitin niin, että Ovia ja Aikoja -jälkeistäkin materiaalia on pöytälaatikossa olemassa.

- Never say never, kyllähän se meille sopisi. Mika sanoi soittavansa koska tahansa ne biisit edelleen, mutta itse en usko sellaisen tulevan. Uusia biisejä tosiaan tehtiin, ja aikoinaan harmitti että ne jäivät tallentamatta, koska sieltä tuli vielä rankempaa materiaalia kuin aiemmat. Taaksepäin on mukava muistella ja varsinkin olla tyytyväinen siihen mitä saatiin aikaiseksi. Mutta nyt on uutta musaa ja uusi suunta eteenpäin.

Joko seuraavalle Outer Sonics -pitkäsoitolle on materiaalia, eli suunnitelmia Violetin seuraajasta?

- Uusia biisejä on 5-6 kipaletta työstettynä ja ne odottelevat demottamista. Viikon kuluttua Mika pääsee aloittamaan rumpuäänityksiä, minun pitää vain päästä ne laulamaan, jahka tämä flunssa tokenee. Fiilikset ovat erityisen hyvät tulevasta levystä, hienoja biisejä. Ja nyt olisi toiveissa saada myös julkaisija, joka haluaisi tehdä töitä bändin kanssa ja etenkin sen eteen! ”Violet” -levyä ei tarjottu kenellekään missään vaiheessa. Nyt ajateltiin tehdä koekierros, kunhan saadaan jonkinlaiset demot ilmoille. Mutta toinen levy tulee jokatapauksessa, mielestämme musiikki pitää saada tallennettua fyysiseksi kappaleeksi ja nättiin pakettiin!

Sellistinne Mirkku oli hieno lisä soundiinne. Voidaanko häntä jo pitää viidentenä jäsenenä?

- Mirkku olisi tervetullut vakituiseksikin, mutta mennään Mirkun ehdoilla. Kaikille keikoille joille pääsee hän on erittäin tervetullut. Ja seuraaviin laitetaan nainen laulamaan kanssani. Stemmoja ei ole koskaan liikaa! Mirkku on musiikin matkatyöläinen, opetushommissa ja siksi kaikki arki-illat erittäin kiireinen. Lupasimme kyllä etsiä ensin hänelle töitä Tampereelta, otetaan se sitten bändiin... Tosin työpaikkaa ei hänelle olla vielä löydetty.

Lopuksi onnittelut bändille hienosta keikasta – Colossuksen edustus ainakin nautti illasta täysin siemauksin. Ja toivottavasti nähdään taas livelavoilla suuremmankin yleisön kuultavana. Kuten usein Rocksin keskellä viikkoa-klubeilla, yleisöä oli valitettavan vähän. Toivotamme luonnollisesti menestystä ja luomisvoimaa tulevaisuudelle!

- Kiitosta! Kyllä me vielä suuremmillekin areenoille ja yleisöille nousemme soittamaan!

 

Rikk Eccent

Rikk Eccent on yhden miehen musiikkirprojekti, jonka takaa löytyy pitkän linjan muusikko Kimmo Salmela. Salmela on luonut uraa 80-luvulta lähtien mm. Päät ja Poverty Stinks -yhtyeissä. Pitkän hiljaiselon jälkeen musiikinteko alkoi uudelleen 2000-luvulla ja hiljattain ilmestyneen toisen albuminsa jälkeen Colossuksen iskuryhmä jututti miestä kun kerran saman baaritiskin äärellä tavattiin. Kysymyssatsi lähti liikkeelle siitä klassisesta ”miten minusta tuli muusikko”...

 

- Aloin ensin soittaa klassista trumpettia ja soitin sitä paikallisessa sinfoniaorkesterissa. Soitin sitten 80-luvun alussa vantaalaisessa JSS-nimisessä bändissä joka tuli rockin SM-skaboissa toiseksi (Toim. huom! Kisan voitti 22-pistepirkko ja Yö sai kolmossijan!). Tämän jälkeen menin Päät -yhtyeen kitaristiksi, joka oli mielestäni ihan hyvä keikkabändi. Soitin siinä viisi vuotta, jotain sivujuttuja oli silloinkin. Päiden jälkeen tein tv- studio- ja teatterikeikkaa. Soitin myös vähän aikaa Poverty Stinks -bändissä. Tämä ei kuitenkaan pitemmän päälle tuntunut hyvältä eikä antanut sitä, mitä omat odotukseni ovat musiikin tekemisestä. Niinpä menin päivätöihin.

- Vaikka pääasiassa soitan kitaraan, niin esim Poverty Stinksissä soitin myös pianoa ja urkuja ja tein jousiarreja. Päissä soitin pelkästään kitaraa, Kimmo Kajasto oli Päiden varsinainen multi-instrumentalisti.

- Tällä hetkellä olen siis freelance-muusikko, mutta sivutoimena viestintäalan töitä. Varsinaiselta koulutukseltani olen kääntäjä, mutta käännöstöitä en ole tehnyt, enemmän kirjoittamista.

- Noin kuutisen vuotta sitten päätin, että omaa materiaalia on nyt tarpeeksi, että jos nyt pistän tosi rankan duunin päälle, saan tuon ensimmäisen soololevyn aikaiseksi. Se oli kyllä ihan hirveä puristus, vedin siinä itseni aika äärirajoille. Silti se oli ihan hyväksi, sillä nyt kun toista levyä teki, niin oli ihan eri pohja työskennellä. Lopputulos oli jopa yli siitä kuin ajattelin sen olevan.

- En koe itseäni progemuusikoksi, koska tykkään pistää sekaisin kaikkea. Tämä on taiderockia, pompöösiä ja vähän hölmöä yrittämistä.. mutta siinä on kuitenkin oma pointtinsa. Toisaalta-progeksi sitä on nimittäneet kaikki tutut. Se taas oli ihan hyvä juttu, koska näin päädyin puheisiin Matti Kervisen kanssa! Ja sain siis levyn jakeluun tätä kautta.

- Ilmaisu ja kokeilevuus on musiikissa tärkeää. Perinteisen pop-biisin rakenteen rikkominen on kiinnostavaa. Ja se, että on se pidempi instrumentaaliosuus siellä välissä. Ja että siellä on riittävästi outoja sointeja. Mutta pohjana on kuitenkin perinteinen biisinkirjoittaminen.

 

Rikk soitti siis Nisula Electric Gypsiesin ja Outer Sonicsin välissä akustisella kitaralla säestetyn trubaduurikeikan, jonka aikana kuultii valikoituja covereita, mm. väkevä tulkinta Procol Harumin As Strong as Samsonista.

Kaiken kaikkiaan Matti Kervisen Running Moose -illan anti tyydytti tämän Colossus -ryhmämme kulttuurinälän erinomaisesti. Harmittamaan jäi vain se, että väkeä oli vähänlaisesti paikalla, seikka joka on valitettavan usein huomattu myös On the Rocksissa järjestettyjen Colossus-klubien yhteydessä. Mutta kuten näillä klubeilla on aina huomattu, näin marginaalisemmassakin musiikissa esiintyjien taso on korkea ja kotimaastamme löytyy hyvää osaamista. Tästä on hyvä jatkaa.

 

Kuva: Matti Kervinen

 

No comments
You need to sign in to comment