Home Articles > Concert Reviews

Ugly Pug Nyknapaksen talossa

Aug 11 '16 | By Teijo Salminen | Views: 996 | Comments: 0

Sähkö ja digitaalisuus hivuttautuu vähitellen joka paikkaan. Toisinaan se on ihan paikallaan, vaikkapa tarjoamaan vaihtoehtoista äänimaailmaa ikivanhojen soitinten dominoimaan festivaaliin.

Vuosittain Vantaalla järjestettävä BRQ -festivaali on vanhaan musiikkiin painottunut (toisin sanoen musiikkiin ennen vuotta 1750), ja niin muodoin instrumentit ovat akustisia ja mallit vuosisatoja vanhoja. BRQ:n kylkeen on nykyään muodostunut nuorten muusikoiden Fringe-ilmaiskonserttien sarja, jossa esityspaikat ja ohjelmat näyttävät olevan hieman vapaammin valittuja. Tällä kertaa paikkana oli jo 1700 -luvulla rakennetun puurakenteisen Nyknapaksen talo ja sen iso, mutta viehättävä olohuone, jossa oli istumapaikat noin 30 kuulijalle. Keskiviikkona 10.8. esiintyneen Ugly Pug -ryhmän (suom. Ruma mopsi) cembalon, gamban ja nokkahuiluvalikoiman lisäksi instrumentaatioon kuului läppäri, ulkoinen äänikortti ja jyhkeä 2.1 -PA-kalusto. PA oli tilaan kenties liiankin tehokas, koska kajarien ollessa päällä kuului kohinaa, joten soittajat joutuivat kytkemään niitä päälle ja pois tarpeen mukaan.

 

Amsterdamin konservatoriossa perustettu Ugly Pug on Colossuksen sivuiltakin ennestään tutun nokkahuilisti/kitaristi/laulaja (Burntfield) Juho Myllylän (nokkahuilut, ohjelmointi), tsekkiläissyntyisen Miron Andresin (viola da gamba) ja portugalilaisen André Lourençon (cembalo) muodostama trio. Instrumentaatiosta huolimatta ryhmä soittaa pääosin nykymusiikkisäveltäjien materiaalia, ja musiikissa sovelletaan vahvasti sähköisen äänenmuokkauksen mahdollisuuksia. Koska Lourenço oli estynyt tulemasta, tällä Fringe-keikalla häntätuurasi konkaricembalisti Ere Lievonen. Konsertin kestäessä kuulokuvan puolesta yhteneväisyydet ambienttiin, elektronimusiikkin ja miksei kokeellisempaan progeenkin kävivät aika ilmeisiksi.

Erityisen mieleen jäävä oli amerikkalaissäveltäjä Henry Vegan sävellys ’Slow Slower’. Ugly Pugin käsittelyssä kuulosti todellakin kuin parhaaltakin sekvensseridronelta. Ere Lievosen cembalokäsittelyssä oli tarkkuutta, raakaa voimaa ja vauhtia. Muu yhtye ei jäänyt tokikaan toiseksi, Mironin jousenkäsittely ja Juhon softamanipuloidut äänielementit sekä nokkahuilutrillit keittivät kiehtovan kuuloista äänikudosta jota ryydittivät looppiviiveisiin jumiin jäävät äänimassat ja paikoitellen reverse- ja gatekaiut. Kokeellisemman progen tai elektronimusiikin ystäville voin suositella Henry Vegan tuotantoon tutustumista. Muut kuullut ulkomaiset säveltäjänimet ovat Bruno Strobl sekä Claudio Gabriele.

Lopussa soinut Jukka Tiensuun ”Musica Ambigua VI” soittajien pitämän ölinän ryydittämine huumorielementteineen kirvoitti hörähdyksen yleisössä loppuaplodien myötä. Hauskaa olla pitää!

 

Tiedusteluun mahdollisista äänitallenteista Juho kertoi bändin olevan vielä niin tuore tapaus, että pääpaino on ollut keikoissa, joten toistaiseksi Ugly Pugia kuullaan vain livenä. Samalla selvisi,että tämän keikan tilaan nähden ehkä hieman liiankin järeä PA oli Juhon oma, siis sama jota hänen rock-bändinsä Burntfield käyttää.

Entäs mistä bändin kumma nimi on peräisin? No, gambisti Mironilla on mopsi...

 

No comments
You need to sign in to comment