Home Articles > Record Reviews

Steve Hughes - Once We Were - part one

Jul 27 '16 | By Tero Honkasalo | Views: 957 | Comments: 0

Steve Hughes on se rumpali jonka jakkaran Nick D’Virgilio peri Big Big Trainissa. Soitteli Hughes aikanaan myös Kinossa ja The Enidissä. Tämä Steve Hughes ei siis ole sama kaveri, joka takoo rumpuja Tasmanian tuholaisen raivolla Australiassa. On kaima ja ihan on britti. Ja sen on kuuloista musiikkikin. Eli hyvää.  

Once We Were on erinomaista progea. Kyllä, tämä on sitä jota joku nimittää progeiluksi progen vuoksi. Sekoilua hälyn ja kaaoksen luomiseksi. Mutta kun ei ole moista. On hienoja sävellyksiä joista löytyy juoni ja ajatus. Kyllä, tunnelmista ja tyylilajeista loikitaan iloisesti toisiin, mutta kaikki vaihdokset tehdään hyvällä maulla. Ei ole peräkkäin kahta samanlaista tai toisiaan edes etäisesti muistuttavaa kappaletta. No soundit pysyvät kautta koko kiekon ennallaan, niitä ei ole ruuvattu erikseen joka raidalle. Äänimaailma on jotenkin ajaton. Tietyllä tapaan levy kuulostaa monipuolisuudestaan huolimatta harmittomalta. Ehkä vähän särmää olisi voinut olla lisää. Ei tämä siis mitään Fantômasin tai John Zornin kaltaista sekoilua ole. Ei lähimainkaan. Eikä tarvitsekaan olla.

Sanoituksista ja musiikista itsestään voi löytää jonkinlaisen teeman. Se käsittelee rakkautta, surua, eroa, rikkinäistä perhettä, kuolemaa ja sotaa. Aika laaja aihealue. Tuosta riittäisi ammennettavaksi enemmänkin ja syvemmälle voisi mennä. Näinkin on toki hyvä. Koska levy on ykkösosa, epäilen että aihepiiriä syvennetään vielä. Steve lupailee syksyksi keikkoja. Jos ne toteutuvat ja osuvat kulmille, suosittelen tsekkaamista. Sitä ennen kannattaa ottaa tämä levy haltuun.

 

Tero Honkasalo

No comments
You need to sign in to comment