User articles

(RockAdillo 2019) Suomen mielenkiintoisimpiin fuusioyhtyeisiin lukeutunut XL teki viimeisen studiolevynsä vuonna 2003 ja piti jäähyväiskeikkansa seuraavana vuonna. Sen jälkeen ryhmän molemmat luovat voimat, kitaristi Jarmo Saari ja vibrafonisti Arttu Takalo, ovat olleet haluttuja yhteistyökumppaneita niin popin kuin jazzin kentällä sekä...

Mielenkiintoisten yhteensattumien ja erään klubi-illan seurauksena käteeni ilmestyi tällainen EP-levy. Varsinainen levytys on vinyylijulkaisu, tämä CD taitaa olla jonkinlainen demo kaltaisilleni juntturoille, jotka ovat hulluuksissaan luopuneet aikoinaan vinyyleistä. Ja vallan hieno äänitehän tässä onkin käsillä. Aloitusraita For...

Globaalit teemat jatkuvat Esa Kotilaisen tuotannossa. Edellisen kerran aihetta käsiteltiin jo kymmenisen vuotta sitten Turquoise Planet -levyllä. Kotilaisen instrumentaatio on hyvin vakioitunut; käytännössä edelleen vanhat moogit, Arp 2600, Mellotronin jo aikapäiviä sitten korvannut Memotron, urut, sähköpiano ja harmonikka ovat...

(Caerllysi Music, 2019) Ukrainalainen Antony Kalugin (s. 1971) on varmasti tuotteliaimpia ja korkeatasoisimpia sellaisista progemuusikoista, joita meillä Suomessa ei ole liiemmin huomattu. En muista nähneeni edes Colossuksen sivuilla arvioita Hoggwashin, Sunchildin tai Karfagenin levyistä. Kaikissa näissä yhtyeissä Kalugin on luova...

Temppeliaukion kirkko Helsingin Etu-Töölössä on osoittautunut monipuoliseksi musiikiareenaksi. Mainion akustiikkansa ja jännittävän kupolimuotonsa ansiosta se sopii erittäin hyvin myös vaihtoehtomusiikin esityspaikaksi. Onhan rakennus melkoisen progressiivisesti muotoiltu ja jopa rakennettu eurooppalaisen progen merkkivuotena 1969....

(I. H. O. 2019) Vuonna 2013 ilmestyi turkulaisen Oktoplus-yhtyeen albumi Aika ei auta , jonka jazzahtavan rullaavista sävellyksistä vastasivat kitaristi Jouni Oksala ja basisti-kosketinsoittaja Jari Riitala. Laulaja Eija Talo-Oksalan merkittävän panoksen ansiosta muistikuvani tuosta levystä on ollut laulelmallinen, mutta kun nyt...

Jostain kumman syystä uuteen Big Big Trainiin tutustuminen on ollut tuskien taival. Välillä on tuntunut siltä, että levy on äärettömän tylsä, tai että siihen on ollut todella vaikea päästä sisään. Ja ajoittain sitä on kuunnellut ihan mielellään. Ehkä tämä kertoo jotain, ainakin sen, ettei levy sovi kuunneltavaksi missä ja milloin vain, vaan...

Kauan sitten kultaisella 80-luvulla, kun kuuntelin lähinnä melodista heviä ja aaooärrää enkä ollut vielä pahemmin löytänyt progen syövereihin, en erityisemmin pitänyt Bruce Hornsbyn musiikista, en edes miehen hittibiiseistä (kuten The Way It Is tai Look Out Any Window). Ne eivät edustaneet melodista heviä eivätkä aaooärrää. Noita mainittuja...

Voiko Wigwam Experience-kokoonpanoa kutsua Wigwamiksi ilman Jim Pembrokea? Vaikka Jimppa olikin käytännössä viime vuoden juhlakiertueella esiintyneen “virallisen” Wigu-kokoonpanon ainut perustajajäsen (jonka mukaan pääsyn johdosta juhlaturneen nimikin muutettiin), niin rohkenen silti kutsua tätä nyt kiertävää Experience-kokoonpanoa tässä...

(Esoteric Recordings, 2019) Määritelmä jonkun klassikkoyhtyeen kulta-ajasta vaihtelee yleensä ainakin levyn tai parin verran vastaajan mieltymyksistä riippuen. Renaissancen kohdalla yksi vedenjakaja on maaliskuussa 1978 julkaistu A Song for All Seasons : toisille se on jo turhan pophenkinen irtiotto aiempien levyjen...