VHB ja albumi numero seitsemän. Ennakkotiedot kertoivat, että veljekset ovat lyhyehkön paussin jälkeen palanneet suoraviivaisemmasta ja rokimmasta ilmaisusta alkuaikojensa kunnianhimoisempaan touhuun, mikä tietysti sopii mainiosti! Onhan se aina tarpeellista kokeilla rajojaan ja uusia nahkansa (paitsi jos olet progekriitikko), mutta minulle...

En ole mitenkään erityinen asiantuntija näiden lukuisten Crimson-livejulkaisujen osalta. Tutuksi ovat tulleet vain 70-luvun Earthbound ja USA sekä viime vuoden Live In Toronto. Kuulematta on vielä tässä välissä ilmestynyt "Radical Action To Unseat the Hold Of Monkey Mind". Kaikella tapaa mahtavaa kuitenkin on, että viime vuosina Fripp on...

Heitettyään Wembleyllä vuonna 2013 harvoin kokonaan soitetun Quadrophenian ja juhlittuaan viisikymmentävuotista taivaltaan Hyde Parkissa vuonna 2015 the Who päätti jälleen kerran tarttua Tommyyn. Olinkin jo vähän huolissani siitä, onko the Whon taival päättynyt. Wilko Johnson kertoi taannoin haastattelussa Daltreyn sairastuneen pahaan...

Kesällä Tuskassa nähty Vuur julkaisee vasta nyt debyyttinsä. Lähdetäänpä siitä, että Anneke van Giersbergen on ihana nainen ja hänellä on upea ääni. Tuo ääni on nyt naitettu syvällä muriseviin kitaroihin ja kunnianhimoiseen progressiiviseen metalliin, eikä lopputulos ole ihan helppo niellä. Sanoituksellinen tematiikka liittyy...

Tätä pläjäystä en ainakaan ilman varausta liitä niihin tänä syksynä tulleisiin edellisessä arviossa mainitsemiini hienoihin levyihin, vaikka tätä toki voi myös upeaksikin luonnehtia. Olen aika pitkään varmaan monen muunkin Floyd-fanin tavoin ajatellut, että Roger Waters on Pink Floydin pahis, joka pyrkii omimaan entisen bändin kokonaan...

Juuri kun olin alkanut ajattelemaan, ettei tämä vuosi tunnu olevan ollenkaan yhtä hyvä uusien hyvien levyjen suhteen kuin viime vuosi, on nyt syksyllä pompsahtanut uusia hienoja levyjä kuin sieniä sateella. Pere Ubu perustettiin Clevelandissa Ohiossa jo vuonna 1975. Yhtye sai nimensä Alfred Jarryn kirjoittamasta "Ubu Roi"-nimisestä...

Suosikkini kaikista ruotsalaisista kansanmusiikkivaikutteista sinfonista kevytprogea esittävistä yhtyeistä on palannut muutaman vuoden tauon jälkeen, mistä olen tietysti hyvin iloinen. Laitetaan kuitenkin jo arvion alkuun hieman napinaa; levyn draamankaari olisi kaivannut hieman viilausta. Rauhallisesti alkava ja jopa reggaevaikutteita...

Jenkkiläisen Perfect Beings -yhtyeen ykönen ihastutti, mutta kakonen vihastutti tylsyydellään. Enpä ole siihen levyyn palannut ilmestymisensä jälkeen. Kaikki tämä tapahtui kuitenkin jo vuosia sitten, enkä ole pitkävihainen, joten annan mielelläni tilaisuuden yhtyeen kitaristi/laulaja Johannes Luleyn toiselle soololevylle - jolla levyn mukana...

Luulen, että tämän vuoden paras levy on osaltani löytynyt! Vaikeaa on kuivitella, että kukaan pystyisi ylittämään tätä Ranaldon uutukaista, niin kertakaikkisen upea se kun on! Lähes välittömästi Sonic Youthin hajottua Ranaldo aloitti vahvasti soolouransa levyttämällä hyvin paljon 60-lukulaiseen taidepoppiin nojaavan "Between the...

Tämä Moonwagonin neljäs levy on luontevaa kuunneltavaa heti edellisenä arvioimani Quantum Fantayn space-rokkauksen jälkeen. Vaikka molemmat bändit voidaan ilman suurempia tunnontuskia luokitella samaan genreen, erot näiden kahden levyn välillä kuulee hyvin. Moonwagonilla on tällä levyllä bootsit juurevammin maan kamaralla. Osittain kyse on...