Mm. Änglagårdin rumpalina kunnostautunut Mattias Olsson on tällä toisella Molesome-nimen alla tehdyllä sooloalbumillaan heittäytynyt varsin kokeellisille linjoille. Levyn takakansitekstissä hän toteaa kyllästyneensä pikkutarkkaan ja aikaa vievään studiotyöskentelyyn ja halunneensa välillä tehdä jotain spontaanisti ja nopeasti. Vähän yli...

Laulajattaren ja kitaristin muodostaman saksalaisparivaljakon ensialbumi  The Oblivion Tales on kaikin puolin korkealaatuinen omakustanne. Kannet ja liitevihko ovat tyylikkäät ja albumi kantaa ylväästi 67 minuutin kestonsa. Kyse on folk-rockista, jossa on sähköisen rockin sekä progen aineksia. Mieleeni tuli...

Täydelliset Olennot tekivät varsin positiivisen ensivaikutuksen vuoden 2014 ensilevyllään. Paria vuotta myöhemmin ilmestynyt II puolestaan kuulosti harmittavasti siltä, että yhtye oli menettänyt suuntavaistonsa ja kiehtovuutensa. Nyt iloksemme saapunut kolmoslevy (saksankielinen sana ' Vier ', neljä, viitannee levyn neljään osioon: Guedra,...

Myös tämä erinomainen levy minulta lipsahti ohitse sen ilmestyessä viime vuoden marraskuussa. Strawbs sijoitetaan progen kuuntelijoiden keskuudessa yleisesti kakkosdivisioonaan, mikä ei tarkoita sitä, että sen musiikki olisi jotenkin kakkoslaatuista. Bändi vaan ei progen kulta-aikoinakaan menestynyt samalla tavoin kuin esimerkiksi vaikka...

Geoff Downes lienee tuttu nimi useimmille keski-ikäistyville progen harrastajille. Ensimmäinen merkittävä [proge-]etappi kosketinsoittajan uralla oli Yesin omalla tavallaan upea albumi  Drama  (1980). Rick Wakemanin ja Jon Andersonin korvanneet Downes ja Trevor Horn olivat sitä ennen tehneet mm....

Halusin vielä palata viime vuoden levysatoon, koska ilmestyessään tämä Oldfieldin uutukainen jäi minulta täysin huomiotta. En ole koskaan ollut mitenkään erityisen suuri Oldfield-fani. Toki Tubular Bells kolisi minulle aikanaan kovastikin kuten niin monille muillekin. Luonnollisesti hankin myös Hergest Ridgen ja Ommadownin ja totesin...

(Black Widow, 2017) Toiseen studioalbumiinsa ehättänyttä italoprogeyhtyettä L'Albero del Veleno on aika luontevaa rinnastaa 70-luvulla pääteoksensa tehneeseen klassikkobändi Gobliniin. Sen lisäksi, että ne kuulostavat jossain määrin samanlaisilta -- ja tämä ei missään nimessä vähennä kummankaan arvoa -- yhdistävänä tekijänä voisi pitää...

YUP teki melkoisen hattutempun vuonna 1994: julkaisi samana vuonna kaksi uransa parasta levyä. 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa tälläinen oli vielä yleistä, mutta eipä todellakaan enää 90-luvulla. Odottamani mukaisesti Svart julkaisi tästäkin levystä vinyyliversion tämän vuoden lopulla. Ilmeisesti levy on ollut monelle muullekin...

Milta kuulostaa Yes ilman Chris Squirea? Tänään ilmestyi ensimmäinen Yes-julkaisu, jossa ei soita yhtään alkuperäistä jäsentä. Jo 2013 Yesin miehet päättivät, että tavanomaisten klassikkobiisisettien sijaan yhtye ryhtyy soittamaan kokonaisia levyjä kiertueillaan. Seuraavina vuosina livenä sitten soitettiin klassikkoalbumit the Yes...

Instrumentaaliprogea Unkarista! Jee! Kiinnostavan instrumentaaliprogen tekeminen ei ole maailman helpoin homma. Se vaatii kappaleita, joissa on kekseliäitä sovituksia, yllätyksellisyyttä, tarttumapintaa. Check. Se vaatii malttia olla venyttämättä kappaleita liikaa. Check. Ja tietenkin se vaatii helevetin hyvää soittotaitoa. Check....