Halusin vielä palata viime vuoden levysatoon, koska ilmestyessään tämä Oldfieldin uutukainen jäi minulta täysin huomiotta. En ole koskaan ollut mitenkään erityisen suuri Oldfield-fani. Toki Tubular Bells kolisi minulle aikanaan kovastikin kuten niin monille muillekin. Luonnollisesti hankin myös Hergest Ridgen ja Ommadownin ja totesin...

(Black Widow, 2017) Toiseen studioalbumiinsa ehättänyttä italoprogeyhtyettä L'Albero del Veleno on aika luontevaa rinnastaa 70-luvulla pääteoksensa tehneeseen klassikkobändi Gobliniin. Sen lisäksi, että ne kuulostavat jossain määrin samanlaisilta -- ja tämä ei missään nimessä vähennä kummankaan arvoa -- yhdistävänä tekijänä voisi pitää...

YUP teki melkoisen hattutempun vuonna 1994: julkaisi samana vuonna kaksi uransa parasta levyä. 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa tälläinen oli vielä yleistä, mutta eipä todellakaan enää 90-luvulla. Odottamani mukaisesti Svart julkaisi tästäkin levystä vinyyliversion tämän vuoden lopulla. Ilmeisesti levy on ollut monelle muullekin...

Milta kuulostaa Yes ilman Chris Squirea? Tänään ilmestyi ensimmäinen Yes-julkaisu, jossa ei soita yhtään alkuperäistä jäsentä. Jo 2013 Yesin miehet päättivät, että tavanomaisten klassikkobiisisettien sijaan yhtye ryhtyy soittamaan kokonaisia levyjä kiertueillaan. Seuraavina vuosina livenä sitten soitettiin klassikkoalbumit the Yes...

Instrumentaaliprogea Unkarista! Jee! Kiinnostavan instrumentaaliprogen tekeminen ei ole maailman helpoin homma. Se vaatii kappaleita, joissa on kekseliäitä sovituksia, yllätyksellisyyttä, tarttumapintaa. Check. Se vaatii malttia olla venyttämättä kappaleita liikaa. Check. Ja tietenkin se vaatii helevetin hyvää soittotaitoa. Check....

Ennen levyjulkaisua nähtyjen musiikkivideon perusteella Sons of Apollo vaikutti melko vastenmieliseltä viritykseltä. Mahtipontisesti nimetty superkokoonpano vääntää hampaat irvessä raskasta ja monimutkaista metallia, jota koristellaan loputtomilla sooloilla. No, hieman kärjistettynä tuo on kuin onkin kupletin juoni. Sooloja levyllä on...

VHB ja albumi numero seitsemän. Ennakkotiedot kertoivat, että veljekset ovat lyhyehkön paussin jälkeen palanneet suoraviivaisemmasta ja rokimmasta ilmaisusta alkuaikojensa kunnianhimoisempaan touhuun, mikä tietysti sopii mainiosti! Onhan se aina tarpeellista kokeilla rajojaan ja uusia nahkansa (paitsi jos olet progekriitikko), mutta minulle...

En ole mitenkään erityinen asiantuntija näiden lukuisten Crimson-livejulkaisujen osalta. Tutuksi ovat tulleet vain 70-luvun Earthbound ja USA sekä viime vuoden Live In Toronto. Kuulematta on vielä tässä välissä ilmestynyt "Radical Action To Unseat the Hold Of Monkey Mind". Kaikella tapaa mahtavaa kuitenkin on, että viime vuosina Fripp on...

Heitettyään Wembleyllä vuonna 2013 harvoin kokonaan soitetun Quadrophenian ja juhlittuaan viisikymmentävuotista taivaltaan Hyde Parkissa vuonna 2015 the Who päätti jälleen kerran tarttua Tommyyn. Olinkin jo vähän huolissani siitä, onko the Whon taival päättynyt. Wilko Johnson kertoi taannoin haastattelussa Daltreyn sairastuneen pahaan...

Kesällä Tuskassa nähty Vuur julkaisee vasta nyt debyyttinsä. Lähdetäänpä siitä, että Anneke van Giersbergen on ihana nainen ja hänellä on upea ääni. Tuo ääni on nyt naitettu syvällä muriseviin kitaroihin ja kunnianhimoiseen progressiiviseen metalliin, eikä lopputulos ole ihan helppo niellä. Sanoituksellinen tematiikka liittyy...