Jostain kumman syystä uuteen Big Big Trainiin tutustuminen on ollut tuskien taival. Välillä on tuntunut siltä, että levy on äärettömän tylsä, tai että siihen on ollut todella vaikea päästä sisään. Ja ajoittain sitä on kuunnellut ihan mielellään. Ehkä tämä kertoo jotain, ainakin sen, ettei levy sovi kuunneltavaksi missä ja milloin vain, vaan...

Kauan sitten kultaisella 80-luvulla, kun kuuntelin lähinnä melodista heviä ja aaooärrää enkä ollut vielä pahemmin löytänyt progen syövereihin, en erityisemmin pitänyt Bruce Hornsbyn musiikista, en edes miehen hittibiiseistä (kuten The Way It Is tai Look Out Any Window). Ne eivät edustaneet melodista heviä eivätkä aaooärrää. Noita mainittuja...

(Esoteric Recordings, 2019) Määritelmä jonkun klassikkoyhtyeen kulta-ajasta vaihtelee yleensä ainakin levyn tai parin verran vastaajan mieltymyksistä riippuen. Renaissancen kohdalla yksi vedenjakaja on maaliskuussa 1978 julkaistu A Song for All Seasons : toisille se on jo turhan pophenkinen irtiotto aiempien levyjen...

The Gentleman Losers on kiitettävästi nopeuttanut julkaisutahtiaan. Viimeisestä Permanently Midnight -julkaisusta ei ole kulunut kuin vuosi, tätä ennen helsinkiläisduo julkaisi kaksi kokopitkää albumia edellisen vuosikymmenen puolella, useamman vuoden erolla vieläpä. Uusin tuotos on levytetty Sounds of Silence -levymerkille. Kyseessä on...

(Esoteric Recordings, 2018)  Alun perin vuosina 1972--1976 toiminutta Greensladeä voi pitää jonkinlaisena väliinputoajana brittiprogen kentällä. Soittotaitoa riitti, ja kvartetin orgaanisessa, täyteläisten kosketinten dominoimassa vintage-soundissa oli paikoin uljasta tenhoa. Yhtye teki omannäköistään sinfonista...

En ollut ihan niin vakuuttunut Hackettin The Night Siren -levystä kuin Tero taannoin. Levyllä oli liikaa "tyypillistä" Hackettia: dramaattiset, maailmanmusiikkia sisältävät ja väkisin liian monilla uusilla juonenkäänteillä venytetyt kappaleet, jotka eivät jätä mitään muistijälkeä - tuo oli oikeastaan koko levyn jättämä muistijälki. Toisaalta...

70-luvun alkupuolella kukoistaneessa ja tätä nykyä jälleen erittäin vehmaassa italoprogen maaperässä on yli kymmenen vuoden aikana kypsynyt tämä yhtye, jonka nimilyhenne tulee voimaa uhkuvista sanoista Forza ElettroMotrice. Ryhmä aloitti vuonna 2007 coveroimalla mm. PFM:ää, Bancoa ja Le Ormea. Kokoonpano on...

(Running Moose, 2018) Colossuslaisille varsin tuttu Otso Pakarinen on taas monen vuoden tauon jälkeen julkaissut uuden albumin taiteilijanimellään Ozone Player. Epäilemättä asemalaiturien varoituksesta "mind the gap" leikkisästi väännetty otsikko sopii hyvin syntikoiden dominoimaan instrumentaalimusiikkiin, jonka kokeellisuutta...

Civilisation on kokoonpanon toinen kokopitkä, joka sisältää neljä pitkähköä biisiä, joista Crossroads kestää näköjään minuuttia vajaat puoli tuntia! Ja levyn kansikin on komea! Voiko tämä olla muuta kuin mahtavaa? Levy alkaa kuitenkin löysähkösti; Goliath's Moon on melodista ja melko suoraviivaista klassista rockia, ja sisältää vain muutama...

Jopas jotain! Tällaista soundia ei olekaan vähään aikaan levyltä kuultu. Selitys löytyy tietysti siitä että tämä on studiolive. Onpahan erinomaisen virkistävää kuulla suorastaan harvinaisen orgaanista ja verevää soundia ja joka ei ole joka tahdiltaan millilleen kvantisoitua ja studiopuleerattua. Joint Patrolin musiikki on rakenteiltaan ja...