Colossus 47:n Esoteric Recordings -jutussa lyttäsin John Lodgen vähäiset soolopuuhastelut. Nyt mies on julkaissut pätevän - ei, vaan ihan vilpittömästi hyvän albumin, joka lyhyydessäänkin voittaa suvereenisti kaiken sen hötön, mitä hän on rustannut Moody Bluesissa muutamaan kymmeneen vuoteen. Saamastani promokappaleesta puuttuvat tarkemmat...

Fabio Zuffantia voi leikillisesti nimittää uudemman italoprogen John Wettoniksi; basisti-laulaja on ollut keskeinen hahmo yhtyeissä Finisterre, Höstsonaten ja La Maschera di Cera sekä julkaissut myös sooloalbumeita. Kaikkien näiden musiikkia sisältyi Zuffanti & Zbandin viimevuotiselle kiertueelle. Koska livealbumi jäi haaveeksi, Zuffanti...

Trioksi kymmenisen vuotta sitten kutistunut VDGG esittää tällä vuoden 2013 euroopankiertueelta (joka ei – tietenkään – ulottunut Suomeen asti) äänitetyllä livetallenteella kokonaisuudessaan yhden rakastetuimmista klassikkoteoksistaan ”A Plague of Lighthouse Keepers” (levyltä Pawn Hearts, tietty) sekä toisen pitkän ja monipolvisen kappaleen...

Lukuisten proge- ja hard rock -tribuuttilevyjen takana oleva ja Chris Squiren saappaisiin Yes-basistiksi astunut Billy Sherwood on julkaissut kauan työn alla olleen soololevynsä. Mukana soittojoukoissa on iso joukko progelegendoja Rick Wakemanista Steve Hackettiin, Alan Parsonsiin ja -niin- Chris Squire -vainaaseen. Ulkopuolista...

Helsinkiläinen Burntfield on kahden kitaran (Juho Myllylä, Valtteri Seppänen), basson (Tero Heinonen) ja rumpujen (Riku Väärikoski) voimalla tykittävä melodinen rockyhtye, jonka vahvuutena ovat kolmen laulavan jäsenen runsaat lauluharmoniat. Vierailevana kosketinsoittajana menoa värittää mukavasti Arttu Vauhkonen.  Progea tällä...

Sammal teki sen taas! Eli vahvasti 70-lukua henkivän levyn. Mutta niin vain on, että taaskaan vanhan toiston makuisesta kierrätyksestä ei pääse moittimaan, vaan bändi tekee edelleen hienoja kappaleita hyvällä maulla ja omintakeisella otteella. Levyn lähtee jo avauksessa käyntiin vastustamattomalla charmilla ja svengillä. Lisäkoukkua...

Italiasta kajahtaa taas. Vuonna 1999 perustettu Ubi Maior aloitti RPI-tribuuttibändinä, mutta tekee nykyään omia sävellyksiään ihan hyvällä menestyksellä. Tämä on Ubi Maiorin  kolmas levy ja vaikka RPI-vaikutteet ovat koko ajan läsnä, eivät ne mitenkään meikäläistä ainakaan häiritse. Vokalisti-viulisti-trumpetisti Mario Moin...

Puhaltaja Theo Travis on niitä soittajia, jotka tuntuvat tehneen töitä melkein ihan kaikkien kanssa. Yhteistyökuviot Robert Frippistä Steve Wilsoniin, Soft Machine Legacysta Gongiin ja David Gilmourista John Foxxiin lienevät merkki erittäin monipuolisesta osaamisesta ja tyylilajien hallinnasta. Omilla soololevyillään, joita niitäkin on...

No nyt on bändillä ainakin lyhyt ja ytimekäs nimi! Kappaleet sen sijaan tuppaavat olemaan progetyyliin pitemmänpuoleisia, T:n tapauksessa pitkien kehittelyjen pikemmin kuin teemojen runsauden takia. Siinä mielessä albumin nimi johtaa hieman harhaan, sillä fragmentaarista tämä ei missään tapauksessa ole.  Eikä itse asiassa...

Tämä amerikkalaisorkesteri aloitti Witsend-nimisenä ja julkaisi vuonna 1993 ainoan tällä bändinimellä julkaistun levynsä Cosmos and Chaos. 20 vuotta myöhemmin bändi palasi tuon levyn pariin remasteroiden, osaksi uudelleen soittaen ja bonusraitoja demokaseteilta ja liveäänitteiltä kaivellen ja julkaisi parannellun levyn uudelleen...