Nad Sylvan, oikealta nimeltään Hugh Erik Stewart, on ruotsalainen pitkänlinjan muusikko ja Genesis-fani, joka on viimeiset pari vuotta laulanut Genesis-kitaristi Steve Hackettin Genesis Revisited-bändissä. Sylvanin kotisivun bio on mielenkiintoista luettavaa, käykää ihmeessä vilkaisemassa. Selvittänee tämän levyn taustoja tai jotain. Ainakin...

Headspace sai jo ensimmäisen levynsä aikoihin superkokoonpanon leiman. Ei se siitä irti pääse. Siitä muistuttaminen on tietysti meidän arvioitsijoiden tehtävä. Voisimme jättää sen tekemättä. Totuus kuitenkin on, että tämä bändi, vaikka ihan oikea sellainen onkin, on vain soittajiensa sivuprojekti. Niin kauan kuin Black Sabbath ja Ozzy...

Saatetidote kertoo brasilialaissäveltäjä ja kosketinsoittaja André Perimin osallistuneen maansa reggaebuumiin 90-luvulla, soittaneen afrikkalaisartistien kanssa sekä opiskelleen candombléä (afrobrasilialaista uskontoa) ja orkestrointia. Tämä hieman alle puolituntinen instrumentaalilevy on hänen debyyttinsä; vähälukuiset kanssamuusikot...

Odotukset uudesta albumista eivät välttämättä ole kovinkaan korkealla, jos on kuullut walesiläislegenda Manin levyjä viime vuosikymmeniltä. Ilokseni huomaan, että kokoonpanoon on palannut kosketinsoittaja Phil Ryan yhtyeen lempikaudeltani 70-luvun alkupuoliskolta (mies vaikutti myös Neutrons-sivuprojektissa). Hänen säveltämänsä yli...

Älkää uskoko ketään! Älkää luottako mihinkään mitä teille kerrotaan. Lopettakaa mykän Jumalan palvominen. Älkääkä ainakaan eläkö hänen PR-miesten sanojen mukaan. Kuka heidät edes nimitti? Ja jättäkää nyt ainakin musiikkikriitikoiden arviot omaan arvoonsa. Uskokaa itseenne ja ajatelkaa omillanne. Tutkikaa ja tehkää omat johtopäätöksenne. Mutta,...

Juha Kujanpään (lieneekö muuten Kuha!:n mystinen Radio Bronson?) uutukainen jatkaa suurin piirtein samalla soittajakokoonpanolla, kuin ensilevyllään ”Kivenpyörittäjä”. Hyvä niin, sillä vahvalta bändilevyltä tämäkin kuulostaa. Latteata ehkä verrata tätä Pekka Pohjolaan, mutta pakkohan tämä on sanoa: Kujanpää jatkaa samalla musiikillisella...

Motorheadin viimeiseksi jäänyt Bad Magic on v*** hyvä.  Bändin edelliset oli täynnä jotain ihme purkkaa.  Levyllä on 13 biisiä, ja vika on "Sympathy for the devil". Onneks sinne on pitkä matka. Yleissoundi on aivan pirun hyvä. Soundi on analoginen livesose (vuotaa), ja päällekkäisäänitykset melkein (!) huomaa...

Mulla on nyt joku juttu näiden progebändien, tai minkä tahansa yhtyeiden, nimien kanssa. Toxic Smile, myrkyllinen hymy, mikä se on? Toisaalta, mitä sen väliä? Mullahan on jokin juttu myös saksalaisten kanssa. Joten ehkä annetaan tämän jäädä tähän. Ei sitten osoitella sormella, että olipa ennakkoluuloinen ja asenteellinen arvio. Ei ollut reilu...

Leap Day, kuka ihme nimeää bändinsä karkauspäiväksi? Mitä teit jouluna? Kuuntelin Karkauspäivää. Kuvittelepa itsesi keikalle. Odottelet bändiä lauteille. Tekeekö mielesi hoputtaa heitä? Tietysti. Huudatko tosiaan muun ryhmän mukana:”Karkauspäivä, karkauspäivä!” Tuomiopäivä ehkä, mutta Karkauspäivä, en, etkä sinäkään, ikinä. No joo, maailma...

Nyt on uusi tuttavuus, vaikkei tämä bändi mikään uutukainen olekaan. Hyvin on pysynyt jemmassa. The Tea Club tulee Amerikan New Jerseystä. Bändin perustivat veljekset Patrick ja Dan McGowan jo vuonna 2003. Molemmat laulavat, soittajat kitaraa ja onpa molemmille merkitty levyn kansiin myös koskettimet. Se on sikäli jännä homma, että yhtyeessä on...